Viikonlopun lukeminen rajoittui tällä kertaa yhteen kirjaan, ja vieläpä ihan erilaiseen mitä yleensä viikonloppuisin tykkään lukea. Lukemani kirja Kunpa en olisi ollut tyttö perustuu sota-ajan nuoren tytön, Gabi Köppin kirjoittamiin päiväkirjoihin. Vuosikymmenien vaikenemisen jälkeen 80-vuotias kirjailija halusi lopulta kertoa jälkimaailmalle traagisen tarinansa - tositarinan saksalaistytön kohtalosta vihollisen käsissä 1945. Mikä tuo kohtalo on, on suhteellisen helppo arvata.

Tuo otsikon kysymys esiintyy kirjassa muutamaan otteeseen. Raivostuttavaa kyllä, sekä venäläisten sotilaiden että muiden vankeina olevien naisten suusta. Puna-armeijan sotilaille nuoret tytöt olivat leikkikaluja, joita käytettiin surutta hyväksi. Gabin luovuttivat vihollisen käsiin vanhemmat naiset, jotka pelkäsivät oman kohtalonsa puolesta.

Kirjailija käyttää ainoastaan kerran käsitteitä "raiskata" ja "seksuaalinen väkivalta". Muuten hän pitäytyy ilmauksissa, jotka vihjaavat useasti kärsittyihin raiskauksiin ja väkivallantekoihin. Ehkä hän ei nuorena kyennyt edes päiväkirjoihinsa kirjoittamaan tuon suorempaan. Toisaalta ehkä hänen ei tarvinnut - tuollaiset teot ja kokemukset eivät varmasti unohdu ikinä.

"Tässä kirjassa on pääsevä ääneen kaikki se, mitä nuorena tyttönä jouduin tarpeettomasti ja yksin kantamaan. Tämä on mahdollista aikana, jolloin sodan loppuvaiheen siviiliuhreja ei enää epäoikeudenmukaisesti leimata syyllisiksi." (s. 14)