Olen sen tyypin lukija, jolla on aina vähintäänkin yksi kirja kesken. Viimeisin "pätkissä" lukemani kirja on Finn Zetterholmin kirjoittama nuortenkirja Lydian salaisuus (Otava, 2007). En tiedä, johtuiko juuri lukemisen venymisestä vai mistä, mutta jäi semmoinen tuntuma että olis tämä kirja voinut parempikin olla. Perusideana kirjassa on se, että Lydia-niminen päähenkilö siirtyy taulujen kautta eri aikaan ja paikkaan. Aluksi käy niin, että tyttö siirtyy aina vain kauemmas ja kauemmas menneisyyteen - luonnollisesti, sillä elettyä aikakautta uudempia tauluja on aika mahdotonta löytää. Täytyy myöntää, että piti itsellänikin vähän vaivata älynystyröitäni miettiessäni, miten ihmeessä Lydia pääsee takaisin omaan aikaansa. No, ratkaisu tähänkin tietysti löytyy, mutta ei siitä sen enempää... lukekaa ihmeessä itse, niin tiedätte tekin. ;)

Toinen vastikään lukemani teos edustaakin sitten tuota jo otsikossa mainittua kauhua. Tämä kirja, Marcus Sedgwickin (nuorten)kirja Miekkani laulaa (Gummerus, 2008) ehti odottaa yöpöydälläni oikeastaan ihmeen kauan, mutta kiitos viime torstaisen kirjavinkkauskoulutuksen, tähän kirjaan oli nyt pakko tarttua. Kiitos Setädit, ja erityisesti Antitäti! Kirjan kansiliepeessä tituleerataan kirjailijaa "goottilaisen kauhuromantiikan mestariksi", ja vaikken nyt mikään alan asiantuntija olekaan, pakko on olla samaa mieltä. Olipa oikein harvinaisen jännä ja pelottavakin kirja... ei välttämättä mitään parasta iltalukemista meikäläisen hermoilla varustetulle immeiselle. Tunnustan, eka iltana oli pakko panna kirja sivuun ja lukea ennen nukahtamista jotakin vähän vähemmän jänskää...

Jaa niin. Että mitäkö kirjassa sitten on niin kamalan kamalaa? Kovin tarkkaan en ala selostaa, mutta kirjassa sekoittuu sopivassa suhteessa vampyyritarinoita ja kansantaruja, kalmohäineen ja elävine kuolleineen kaikkineen. Sopiva sitaatti lienee muutamat viimeiset rivit kirjailijan jälkisanoista:

"Nykyään tiedetään, että nämä ihmeelliset tarinat elävistä kuolleista ovat vain tarua, mutta kannattaa muistaa, että kaikki eivät ole edelleenkään asiasta samaa mieltä. Jopa uuden vuosisatamme ensimmäisinä vuosina nyky-Romaniasta on kantautunut kertomuksia ihmisten uskosta vampyyreihin. Vuonna 2004 erään romanialaismiehen sukulaisia vastaan nostettiin syyte, koska he olivat kaivaneet sukulaismiehensä ruumiin haudasta, polttaneet hänen sydämensä ja juoneet tuhkat veden mukana. Kuuleman mukaan mies vieraili heidän luonaan öisin..."

Kannattaa valita tarkkaan, milloin tämän kirjan lukee - kenties sydäntalven pimeydessä...
B415D9C191C11A3F2736A9CCD64EF3C4.png