Bruno on 9 vuotta. Hän asuu Berliinissä Äidin, Isän ja Gretelin kanssa. Yhtenä iltana Hilleri tulee kauniin vaalean naisen kanssa illalliselle. Sitten Isä saa uuden univormun ja häntä sanotaan Komendantiksi. Isä saa uuden työn ja kaikkien pitää muuttaa kauas Berliinistä tylsään pieneen taloon, jossa on vain kolme kerrosta. Huoneensa ikkunasta Bruno näkee korkean aidan. Sen päällä on piikkilankaa. Aidan toisella puolella on paljon, paljon ihmisiä. Siellä on myös Shmuel, joka on syntynyt täsmälleen samana päivänä kuin Bruno. Sen Bruno kuulee Shmuelilta tavatessaan hänet ollessaan löytöretkellä. Shmuel pukeutuu joka päivä samanlaiseen raidalliseen pyjamaan ja hän on kauhean laiha. Brunosta Shmuel on mukava, ja he tapaavat melkein joka päivä.

Sitten Shmuelia ei näykään moneen päivään, ja kun Bruno vihdoin näkee Shmuelin, tämä vaikuttaa surulliselta. Ei ihme. Shmuelin Isi on kadonnut jonnekin. Bruno haluaisi auttaa, mutta hän on oikeastaan tullut kertomaan Shmuelille että on muuttamassa takaisin Berliiniin Äidin ja Gretelin kanssa. Poikia surettaa, etteivät he ole ehtineet kertaakaan edes leikkiä keskenään, ja silloin he saavat idean.

Seuraavana päivänä Shmuel tuo Brunolle samanlaisen raidallisen pyjaman jota hän itse käyttää. Kun Bruno pukeutuu pyjamaan, pojat huomaavat näyttävänsä melkein samanlaisilta - Brunonkin tukka on yhtä lyhyt kun hänelle tuli täitä ja Isä ajeli tukan kokonaan pois. Shmuel auttaa Brunon aidan ali omalle puolelleen ja pojat lähtevät löytöretkelle etsimään Shmuelin Isiä. Tätä vain ei löydy. Juuri kun Bruno on aikeissa lähteä takaisin, yksi Isän sotilaista tulee huutaen ja ottaa ison joukon ihmisiä mukaansa. Bruno ja Shmuel ajautuvat joukon mukana sisälle. Sitten ovi sulkeutuu heidän takanaan.

Bruno ei koskaan tule takaisin kotiin, hänestä ei enää ikinä kuulla mitään.

Lukekaa John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa (Bazar, 2008). Se on hyvä. Se on kauhea.