Jukka Parkkisen uusin nuortenkirja Ali Mustan matka Miklagårdiin (WSOY, 2008) on kertomus nuoren viikingin ja hänen ystävänsä seikkailuista idän ruhtinaiden mailla. Onko äidiltä saatu tikari lopulta kirous vai siunaus? Ali Musta syntyy Pohjanlahden perukoilla, vaikka onkin ruhtinaallista seldžukkisukua Mustanmeren rannoilta. Kveenienmaan miehet ovat tuoneet hänen äitinsä pohjoiseen ryöstösaaliina. Pienestä pitäen Ali oppii monia tärkeitä taitoja metsästyksestä raudan valmistukseen. Norjalaisten viikinkien soutumiehinä pojat joutuvat purjehtimaan Konstantinopoliin, pohjanmiesten Miklagårdiin. Matka on pitkä ja koti-ikäväkin vaivaa - kaikkien Miklagårdin rikkauksien keskelläkin.

Historiallisten kirjojen ystävänä odotin tältä kirjalta aika paljonkin, enkä toisaalta sen puolesta kauheasti pettynytkään. Se, mitä tähän kirjaan olisin kaivannut enemmän on Parkkiselle niin tyypillinen huumori. Sitä tästä kirjasta ei juurikaan löytänyt, valitettavasti. Onneksi Torfast Kampuran hiukkasen onnahtelevat vanhat sanonnat (tyyliin "poissa perältään oman navetan sontakin haisee hyvältä") pelastavat tilannetta hitusen.