Joanne Harrisin uusimmassa romaanissa Riimut (Otava, 2008), joka on nuorille suunnattua fantasiaa, Maddy Smith elää maailmassa, jossa magia on ehdottomasti kiellettyä ja uneksijoita rangaistaan. Vain Järjestyksen korkeimmat tarkastajat saavat käyttää magiaa ja silloinkin hyvin rajoitetusti ja tärkeisiin tarkoituksiin. Järjestys uskottelee kansalle, että taiat, tarinat ja vanhat jumalat ovat kadonneet maailmasta vuosisatoja sitten, eikä niistä ole hyvä puhua ääneen.

Maddy Smith ja hänen ainoa ystävänsä Yksisilmä (jota myös vierasmaalaiseksi sanotaan) kuitenkin tietävät, että vanhojen aikojen magiaa on vielä jäljellä. Todisteena siitä on Maddyn kädessä oleva riimumerkki, jonka vuoksi häntä on pelätty ja syrjitty koko hänen elämänsä. Kun oikea aika on koittanut, Yksisilmä lähettää Maddyn etsimään oraakkelia; Kuiskaajaa, jumalten ajoilta peräisen olevaa taianomaista esinettä. Maddy tutustuu matkansa varrella Lokiin, Freyjaan sekä muihin entisajan jumaliin ja saa huomata, että monella hänen tuntemallaan kyläläiselläkin on taikavoimia. Nukkuvat jumalat herätetään ja maailmojen tasapaino järkkyy, kun viidensadan vuoden takaisen Ragnarökin kaltainen taistelu alkaa.

Juoni oli loistava ja todella mukaansatempaava, oli helppo pysytellä ajantasalla tapahtumista, koska aihe kiinnostaa minua. Kirjassa tapahtui koko ajan ja asiat sulautuivat hyvin yhteen. Henkilöhahmot olivat myös hyvin uskottavia - jumalat olivat kuten entisajan taruissa, mutta kuitenkin hieman inhimillisempiä. Jumalista erityisesti hurmaava Loki teki vaikutuksen kekseliäällä petturuudellaan ja Maddy, viaton pikkutyttö pikkukylästä, joka löysi itsestään yliluonnollisia voimia ja selviytyi niiden ja sinnikkyytensä avulla kovistakin koettelemuksista.

Sisältö saattaa olla hieman vaikeasti ymmärrettävää, ellei muuten ole törmännyt skandinaavisiin jumaltaruihin, mutta jos muuten on kiinnostunut näistä taruista ja pitää fantasiakirjallisuudesta, silloin kannattaa tarttua tähän kirjaan.