Kirsti Ellilän kuudes aikuisille kirjoitettu romaani Pappia kyydissä (Karisto, 2009) oli "ihan kivaa" hitusta parempi lukututtavuus. Vaikka kirjan tyyli lähenteleekin kunnon akkain hömppää, rivien välissä on ihan oikeaa asiaa ja mielipiteitäkin. Ainakin minulle ne upposivat.

"Idylliseen omakotitaloon pappimiehensä ja lapsikatraansa kanssa asettunut Matleena päättää palailla työelämään pitkän kotiäitiyden jälkeen, mutta tie tuntuu olevan tukossa. Teologinen koulutus yhdistettynä naispappeuden vastustamiseen – koko perheen aatteeseen – ei tunnu olevan kova sana työmarkkinoilla. Uskonveljet kaikkoavat takavasemmalle, kun tukea tarvittaisiin, eikä Matleenan yhden naisen taistelu saa vastakaikua edes kotoa, missä aviomies Aulis keskittyy vain omiin kirkkoherranvaaleihinsa. Elämä sekalaisen lapsi- ja eläinlauman yksinhuoltajana ja temppuilevan taloröttelön talkkarina alkaa todellakin nyppiä, kunnes Matleena viimein oivaltaa, mitä hän oikeasti haluaa tehdä. Ei ole kuin yksi vaihtoehto.

Pappia kyydissä antaa viiltävän hauskan näkökulman aina ajankohtaiseen aiheeseen: miehen ja naisen rooleihin kotona, työelämässä ja – seurakunnassa."