"Torey Hayden saa opetettavakseen kuusi ongelmalasta, joiden kanssa kukaan muu opettaja ei ole pärjännyt. Kolme heistä on kotoisin sodanrepimästä Pohjois-Irlannista, ja kaikki kuusi kärsivät vaikeista tunne-elämän häiriöistä kuten aggressioista tai puhumattomuudesta.

Haydenin suurimmaksi haasteeksi muodostuu kuitenkin yllättäen erään oppilaan äiti Ladbrooke, jonka näennäisesti täydellistä elämää varjostavat monenlaiset ongelmat itsetuhoisuudesta alkoholismiin."

Tuli luettua Torey Haydenin uusin suomennettu teos Lapsi muiden joukossa (Otava, 2009). Odotukset eivät kieltämättä olleet kovin korkealla, nämä Haydenit kun ovat viime aikoina alkaneet toistaa itseään turhankin paljon. Lisäksi teosten suhteellinen ahdistavuus (varsinkin Aavetytön) on tuntunut häiritsevältä. Niinpä tämä kirja olikin sitten paljon parempi kuin odotin, eikä ollenkaan niin ahdistava. Suurimmista ongelmista kirjassa kärsiikin aikuinen eikä lapsi, tämäkö sitten tehnee siitä vähemmän ahdistavaa?