Pitihän sitä viikonloppuna sitten vähän töitäkin tehdä... Yöpöydällä oli lojunut jo turhankin pitkään pino lastenkirjoja, joten piti ne lukaista läpi ja tsekata olisiko niistä vinkattaviksi.

Hannele Huovin uusin lastenrunokirja Karvakorvan runopurkki (Tammi, 2008) on takakansitekstin mukaan isosiskoteos Vauvan vaa'alle. Huovi leikittelee äänteillä ja sanoilla tai kirjaa runoihin salaviisaita pikku mietteitä. Mukana on leikkirunoja, unirunoja, kiukkurunoja, hassuja ja vakavia runoja: runoja kaikesta siitä, mitä eteen voi tupsahtaa. Kirjan on kuvittanut Kristiina Louhi, jonka tyyli sopii myös Huovin runokirjaan erinomaisesti. Tykkäsin kyllä kirjan runoista, mutta kävi silti niinkuin runokirjojen kanssa yleensä käy... en halua vinkata niitä. Liian vaikeaa!!!

Riikka Jäntin kirja Vaahteratuvan väki ja vaarallinen peto (WSOY, 2008) on jatkoa kirjalle Nokikätkön ritarit ja kuuhiisi. En ole tuota edellistä osaa lukenut, mutta tämä kirja vaikutti silti ihan mukavalta eikä tuo lukemattomuus haitannut. Kirjassa kerrotaan Nökö-oravasta ja Toivo-siilistä, joita isoveli komentaa koko ajan syystöihin. Ja kaverukset kun haluaisivat vaan oleskella juuri perustamassaan päämajassa Vaahteratuvan tornihuoneessa! Mutta sitten... metsässä nähdään suuren pedon jäljet. Mikä otus on kyseessä, ja kuka sen uskaltaa pyydystää? Jännittävä tarina, jota elävöittää tekijän itsensä hupaisa kuvitus. Kukapa tietää, ehkä tätä voisi vaikka vinkatakin?

Eila Pohjonen on kirjoittanut hauskoja satuja keijuista, jotka seikkailevat eri puolilla Annikin maailmaa kirjassa Kirjastokeijun urotyö ja muita keijusatuja (Sanasiivet, 2007). Annikki pystyy näkemään keijuja, ja näkeekin niitä lähes kaikkialla - vielä aikuisenakin. Keijuja on kaikenlaisia: kirjastokeiju, saunakeiju, tulikeiju, runokeiju, musiikkikeiju, kinkkukeiju... kaikki keveitä ja siivekkäitä, mutta erilaisia valloittavia persoonia. Divarikeiju kunnostautuu kassanvartijana, mutta millaiseen seikkailuun joutuu farkkuhameinen, jakoavainta heiluttava autokeiju? Vallan valloittavia pikku satuja, varmaan ainakin tytöille sopiva vinkkikirja voisi tämä olla.

Sinikka Nopola on tuttu Risto Räppääjä -kirjoistaan, mutta tämä Anna Talven outo viivytys : satu niille, jotka ikävöivät vuodenaikoja (WSOY, 2008) oli ihan erilainen ja omalla tavallaan valloittava kirja. Kirjassa kerrotaan monitasoista vuodenaikakudelmaa, jossa koko kaupunki ihmettelee, missä neiti Talvi viipyy - miksei hän ole entiseen tapaansa jo heittänyt lumipeitettä kaupungin ylle? Ei kai vaan herra Kesä ole saanut neiti Talven päätä pyörälle? Tarinassa törmäilevät myös neiti Syksy, herrat Loka ja Kura, muusikko Tenho Tuuli sekä räiskähtelevä rouva Kevät. Tästä kirjasta tykkäsin kaikista eniten, ja aika varmasti se päätyy myös vinkkikassiini.