Ihan vinkkimielessä otin luettavaksi Maijaliisa Dieckmannin uusimman lastenkirjan Ville Romunen ja linnan aavekissa (Kustannus-Mäkelä, 2008). Kirja on jo neljäs osa Villen ja mummon seikkailuja. Aiempia osia en ole lukenut, enkä välttämättä enää luekaan... tämä kirja kun ei oikein vakuuttanut. Ei se nyt huonokaan ollut, mutta... joku siinä mätti.

Mummo Mutikainen - joka ei oikeasti ole Villen mummo ja jonka olemassaoloon Villen vanhemmat eivät edes usko - ottaa Villen ja naapurin Lillin mukaansa aarteenetsintämatkalle Hämeenlinnaan. Sukeltelun lisäksi seurue käy tutustumassa museoihin sekä tietysti Hämeen linnaan. Siellä he saavat kuulla, että linnassa asustaa Kustaa II Aadolfin kissan haamu... Niinpä heidän on tietysti pakko tutkia linnaa tarkemmin, jospa sieltäkin vaikka löytyisi vielä kätkettyjä aarteita. Ja kuten tavallista, mummo seurueineen päätyy jahtaamaan oikeita rosvoja.

Tulipahan taas luettua jotakin itselle uutta, mutta ei tämä taida vinkkikassiin asti päätyä.