Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki olisivat kiltisti. Näin viisaasti väitetään Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen kirjoittamassa kirjassa Kilttien kapina : tottelemattomuuden alkeet naisille (Edita, 2008). Ja mikäs jottei tuossa väitteessä totuuden siemen piile. Kiltteys, ja varsinkin naisten kiltteys, on kuitenkin vallan kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sitä vaaditaan, mutta sitten kuitenkin jossakin määrin halveksitaan:

"Kiltin naisen normia on mahdoton täyttää siksi, ettei se tosielämässä voi onnistua. Pitäisi samaan aikaan näkyä ja olla näkymättä, pitäisi menestyä ja olla menestymättä, pitäisi rikastua rahatta, olla kaunis olematta kaunis, olla täydellinen ja vaatimaton. Kun näihin osin alitajuisiin ja tiedostamattomiin vaatimuksiin ei pysty vastaamaan, seuraa yleinen ja osoitteeton häpeän tunne, kokemus siitä, että minusta on jotain perustavanlaatuisesti viallista ja kelvotonta, jota ei pysty millään kiltillä teoilla korjaamaan." (s. 170)

Niin totta, vaikkakin ehkä hieman kärjistettyä. Kirja antoi ainakin itselleni ajattelemisen aihetta, ja siitä tunnisti paljonkin lähipiiristä tuttuja naisimmeisiä, ketään sen kummemmin nimeämättä ;). Hauskoja lisiä olivat myös tekijöiden tottelemattomuusvinkit tyyliin:
  • "Pidä ystäväsi kanssa brainstorm uusista mielikuvituksellisista haukkumanimistä à la kapteeni Haddock ja käytä tarvittaessa."
  • "Jos sinua haukutaan marttyyriksi, sano olevasi urallasi vasta alussa: riittävästi kärsittyäsi aiot pyrkiä pyhimykseksi."
  • "Jos joku perheenjäsen lajittelee aina roskat väärin, älä korjaa hänen jälkiään, vaan käy viemässä tavalliseen roskikseen laitetut mandariininkuoret hänen kenkiinsä."
No joo, ehkä eivät kaikki ole aivan oikeasti kokeilemisen arvoisia - paitsi tietysti ajatuksen tasolla erittäinkin herkullisia...

B415D9C191C11A3F2736A9CCD64EF3C4.png