Piti lukea tuo Anna-Leena Härkösen Ei kiitos (Otava, 2008), vaikka ensin aattelin että en. Siksvarten en, kun kaikki puhuu siitä... joskus mulle iskee semmonen vastareaktio. No, olipa tuo kirja sitten kerrankin vapaana (hirveä kysyntä on ollut sillä), niin sorruin.

Jos joku nyt ei sattumalta tiedä, mistä kirjassa on kyse, niin just siitä. Jep. Ja vielä siitä kun naisella tekee mieli mutta miehellä ei. Ja mitä sitten tapahtuu. Härkönen kirjoittaa oikeista asioista niiden oikeilla nimillä, ehkä vähän turhankin ronskisti paikoitellen. En kyllä silti tiedä, onko kirja aiheuttamansa kohun väärti. Kaipa aihe nyt sitten on jotenkin "in", siitä on niin paljon kirjoitettu.

Itse asiassa en koskaan ole mitenkään ylettömästi tykännyt Härkösen tyylistä, Häräntappoasetta lukuunottamatta. Eikä tämäkään kirja vakuuttanut, aiheuttamastaan kohusta huolimatta... tai ehkä juuri siksi?