Toinen kirjoista sattui käteeni oikeastaan sattumalta sivukirjastomme hyllystä kun olin siellä käymässä. Ja pakkohan se oli poimia mukaan... Kaari Utrion Kuka olet, Elissa? (Tammi, 1989) kuuluu ilmeisesti tätä nykyä harvinaisuuksien joukkoon, ainakin jos on uskominen Huuto.netin hintatasoa... Kyseinen teoshan on ainut Utrion kirjoittama nuortenkirja, jossa on kuitenkin vähäisestä sivumäärästä huolimatta samanlaista imua kuin hänen aikuisille kirjoitetuissa tiiliskiviromaaneissaan. Kirja kertoo tytöstä, joka herää metsästä ypöyksin muistinsa menettäneenä. Hän tietää itsestään vain nimen; hän on Elissa. Myöhemmin Elissa saa huomata myös osaavansa lukea latinaa ja parantaa ruttosairaita - molemmat taitoja, joita pidettiin 1300-luvun Suomessa mahdottomana varsinkin naisihmisille. Julmalta kohtalolta Elissan pelastaa Saarentaan kartanon aseenkantaja Jon Rautajalka...
Toisen kirjoista keksin tilata naapurikunnan kirjastosta. Eläköön kirjastokimpat! Lilian Kallion Puumajakesä (WSOY, 1977) tuli luettua lapsena useaankin kertaan. Silloin kirjassa viehätti lasten itsenäisyys ja puumajateema, samoin Tolkien-fanitus, vaikken itse vielä silloin haaveillutkaan Sormusten herran lukemisesta. Kun nyt luin kirjan uudestaan, edellisestä lukukerrasta oli vierähtänyt varmaankin rapiat parikymmentä vuotta. (Nyt alkoi tuntumaan vanhalta...) Viehätys oli jollakin tasolla tallella edelleen, samat kohdat jaksoivat vielä huvittaa. Mitä nyt hämmästelin, oli kirjan "vakavien" aiheiden määrä: äidin kuolema, alkoholismi, perheväkivalta, huumeet, pyromania... Nyt kun noita tässä luettelee, niin melkein nousee tukka pystyyn. Tällaistako minä luin noin kymmenkesäisenä?! Vaikka kesyimmästä päästä tämä kirja taisi silloin olla... Kaipa se sitten kuului 70-luvulla asiaan kirjoittaa lapsille pohjimmiltaan vakavahenkisesti ja opettavaisesti.
Tyytyväinen olen, että luin kirjat uudelleen. Viehätys ei kadonnut onneksi mihinkään, vaan voisin kuvitella lukevani molemmat kirjat vielä uudelleen... ja uudelleen. Sitten joskus.
Kommentit