Olipa erikoinen kirja, tuo eilen lukemani Kadonneet kyyneleet (Gummerus, 2008). Kirja on roolipelisuunnittelija Mike Pohjolan esikoisromaani, jossa kerrotaan rinnakkain kahta erilaista tarinaa. Noista tarinoista on kuitenkin aistittavista monenlaisia yhtäläisyyksiä.

Roosa on seiskaluokkalainen, yksinäinen tyttö, jonka isä on kuollut ja juopahtava äiti viihtyy yhä vähemmän kotona. Elämä ei ole helppoa, varsinkaan, kun Roosan mielikin on särkynyt. Toisaalla kasvaa suuri omenapuu, joka on Punakanelin koti. Tulva uhkaa saarta, jolla puu kasvaa, ja niinpä Punakanelin on lähdettävä etsimään pelastusta itselleen ja ystävälleen Omenaruusulle.

Tarinoiden edetessä sekä Roosa että Punakaneli kohtaavat arvoituksia, taisteluita, ystäviä, hirviöitä ja salaperäisiä unia. He joutuvat myös miettimään, onko taistelu koskaan oikein. Mutta miten ihmeessä Roosan ja Punakanelin tarinat liittyvät toisiinsa?