Harvoinpa tulen lastenkirjoista pahalle tuulelle, mutta nyt liippasi aika likeltä. Luin Tuula Kallioniemen Karoliina ja noidutut tossut (Otava, 2008) oikeastaan vain siksi, että se on Finlandia junior -ehdokkaana. Mutta kysynpä vaan että minkä ihmeen takia???

Lyhykäisyydessään kirja kertoo esikoulun aloittavasta Karoliinasta, jota eskariin meno hirvittää, ja joka tunteakseen olevansa parempi kuin on kertoo mitä ihmeellisempiä tarinoita itsestään ja kotiväestään eskarin väelle. Takakannessa kirja mainostaa olevansa täysosuma esikouluikäisille ja alakouluikäisille. Eh?

Joo, tiedetään. Kuulun siis vain väärään kohderyhmään. "Sanavalmiin Karoliinan hassut jutut" eivät naurattaneet juuri yhtään, ja kuten niin monen muunkin vastaavantyyppisen kirjan äärellä ihmettelin suuresti, miksi. Minusta jutut vaikuttivat teennäisiltä ja väkisin väännetyiltä, ja eniten häiritsi se, että oikeasti kukaan eskari-ikäinen ei puhu tuolla tavalla! Argh! Ehkä minä sitten olen tavannut vääränlaisia eskari-ikäisiä...

Parempaan kommenttiin en kerta kaikkiaan kykene. Toivottavasti tämä kirja ei voita.

B415D9C191C11A3F2736A9CCD64EF3C4.png