Timo Parvela on vallan loistava kirjailija - erityisesti tykkään hänen nuorille suunnatusta fantasiasarjastaan Sammon vartijat. Tällä kertaa luettavinani olivat kuitenkin hänen kirjansa Keinulauta (WSOY, 2006) ja Karuselli (WSOY, 2008). Keinulauta käsittelee lapsen yksinäisyyttä ja ystävänkaipuuta ja Karuselli pureutuu nykyajan näkökulmasta tosi tärkeään aiheeseen: siihen, miten lapsi tarvitsee aikaa - nimenomaan yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Molemmissa kirjoissa on Virpi Talvitien iloisen värikäs ja tunteikas kuvitus, joka sopii Parvelan tyyliin mainiosti. Ei ihmekään, että Keinulauta-teos toi tekijöilleen Finlandia Junior -palkinnon.
Odottamaani positiivisemman lukukokemuksen sain Lin Hallbergin lapsille suunnatusta hevoskirjasta Maailman ihanin Sinttu (Tammi, 2008). Varsinkin nuorille suunnatuissa heppakirjoissa (lue: Merja ja Marvi Jalon sarjoissa) hevostyttöjen kiinnostuksen kohteina ovat hevosten lisäksi pojat. Tässä kirjassa ei ollut huolta moisesta: päähenkilö Elina on tokaluokkalainen, ja silloinhan pojat taitavat olla vielä ällöjä. Elina aloittaa ratsastustunnit Siltakylän tallilla, jossa on mukava opettaja ja kivoja tallityttöjä. Ihanin tuttavuus tallilla on kuitenkin shetlanninponi Sinttu. Mutta eräänä päivänä Elinan tullessa tallille Sinttu onkin sairas. Mitä on tapahtunut? Kuinka nyt käy Elinan ratsastustunnin? Kirjan ihanuutta vain lisää Margareta Nordqvistin suloinen kuvitus.
Vielä ehdin lukea Arto Virtasen söpösen lastenromaanin Anna ei usko satuihin (Tammi, 2008). Anna on kuusivuotias tyttö, jonka perheeseen kuuluu äidin, isän ja pikkuveli Santun lisäksi erikoinen pariskunta: tamagotsi-aviopari Veera ja Verneri Jääskeläinen. Läheisesti Annan elämään liittyvät myös kotitonttumainen ukki sekä kummitäti, Kankaanpalan Sohvi. Annalla on äärettömän vilkas mielikuvitus ja unimaailma, joten kirjaa oli välillä vähän hämmentäväkin lukea. Ei ihan meinannut pysyä perässä siinä mikä on Annan kuvittelua ja mikä taas ei. Kaikesta huolimatta Anna on kuitenkin sitä mieltä, että aikuiset puhuvat ihan liikaa satuja, joita hän ei enää viiitsi uskoa. Onkin ihanaa päästä jo kouluun! Tässäkin kirjassa on hyvin sopiva kuvitus, joka on lähtöisin Kristiina Louhen kynästä.
Kommentit