Näkyypä olevan aikaa siitä kun olen tätä blogiani päivittänyt, mutta onpa nyt sitten tullut luettuakin sen edestä! Kuluneen viikon olen viettänyt tyttären kanssa syyslomaillessa, ja edellisviikolla sairastelin. Niinpä tässä onkin ollut ruhtinaallisesti aikaa lukea.

Yöpöydän kirjapinossa oli jo pitkään odotellut Annika Thorin neliosainen, toisen maailmansodan juutalaisista lapsipakolaisista kertova nuortenkirjasarja. Saari meren keskellä (Tammi, 2001) aloittaa Steffin tarinan. Hän on 12-vuotias wieniläistyttö, joka joutuu lähtemään pikkusiskonsa Nellin kanssa Ruotsiin turvaan juutalaisvainoilta. Pieni karu kalastajasaari ei ole helpoin mahdollinen paikka aloittaa uutta elämää; kukaan ei tunnu ymmärtävän tyttöjen huolta vanhempien kohtalosta eikä uusia ystäviä ole helppo saada. Sarjan jatko-osat Lumpeenkukkalampi (Tammi, 2002), Meren syvyyksissä (Tammi, 2004) ja Avoimille vesille (Tammi, 2008) kertovat tyttöjen tarinaa eteenpäin aina sodan loppumiseen saakka. Myös vanhempien kohtalo selviää: he joutuvat Theresienstadtin leirille. Päätösosassa Steffi kirjoittaa ylioppilaaksi ja on vaikean päätöksen edessä - jäädäkö Ruotsiin vai lähteäkö takaisin Wieniin, vai kokonaan johonkin muualle? Entä pikkusisko Nelli? Historiallisten kirjojen ystävänä pidin kovasti tästäkin sarjasta. Sota-ajan tapahtumista kerrotaan realistisesti mutta kuitenkin turhia mässäilemättä, ja päähenkilöihin on helppo samaistua. Näitä asioita ei saa ikinä unohtaa, siksi onkin helppo suositella tätä sarjaa kaikille.

Historia ja toinen maailmansota oli jollakin tasolla läsnä myös Terhi Rannelan uutuudessa Amsterdam, Anne F. ja minä (Otava, 2008). Kirjan päähenkilö, 15-vuotias Kerttu etsii itseään ja seksuaalista identiteettiään niin kotona Tampereella kuin syyslomalla Amsterdamissa. Äiti kustantaa syyslomareissun ja samalla terapoi tytärtään rakkausromaanien kirjoittajan pätevyydellä. Amsterdam tulee Kertullekin tutuksi, ja kun äiti lahjoo merkkifarkuilla Kertun lukemaan lempikirjansa (Anne Frankin päiväkirjan), kaupunki näyttää Kertulle vielä yhdet kasvonsa. Yllätyksekseen Kerttu huomaa olevansa monella tavoin samanlainen kuin Anne Frank. Loman loputtua Kerttu joutuu selvittämään sotkuiset ihmissuhteensa tyttöystävänsä Miran ja virtuaalipoikaystävänsä Jimin kanssa.

Vielä yksi nuortenkirja tuli luettua: Tuija Lehtisen uusin, Blondi jyrsijä (Otava, 2008). Kirjassa kuvataan todentuntuisesti ystävyyden olemusta ja lukionsa aloittavien nuorten elämää. Tarinaa kertovat vuorotellen Joona ja E.T. (Extra Terrible, eikun Eero-Tapio). Kolmantena kaverina porukassa pyörii myös Poju. Joona ja Poju ovat olleet E.T.:n mielestä hänen parhaita ystäviään aina, kun taas Joona ja Poju kokevat asian aivan toisin. Heidän mielestään he ovat leikkineet yhdessä vain olosuhteiden pakosta. Lukion alkaessa E.T. tarvitsee jälleen parhaita ystäviään - upean, vaalean Milla Marillan iskemisessä. Häntä kutsutaan blondiksi jyrsijäksi, eikä syyttä... kukin pojista lankeaa tahollaan Milla Marillan lumoihin, mutta liian myöhään he huomaavat, ettei tämä olekaan aivan vaaraton. Taattua Lehtistä - no, ei ehkä aivan parasta mahdollista, mutta viihdyttävä lukukokemus joka tapauksessa.