Eilisillan lukemistoon kuului myös vanhempi kotimainen nuortenromaani, Kari Levolan Viimeiset sanat (Tammi, 2000). Tästä kirjasta kuulin pari viikkoa sitten sanataidekoulutuksessa ja kiinnostuin.

Kaverukset Henkka ja Ilkka ovat seikkailleet tarhasta asti kaksistaan. Heillä on yhteinen haave vuorikiipeilymatkasta Mont Blancille, ja tätä reissua varten on säästetty rahaa yhteiselle tilille jo pitemmän aikaa. Poikien yhteisenä hupina ja harrastuksena on keksiä ja keräillä viimeisiä sanoja, niin kirjoista kuin elävästä elämästäkin.

Kun luokkaretken aika koittaa, on Henkankin pakko huomata Ilkan muuttuneen kummallisiksi. Henkka myös huomaa, että yhteisestä matkakassasta puuttuu huomattava summa. Kesän aikana Ilkan puheet ja touhut vaikuttavat Henkkaan niin, että hän jo miettii minkälaiset viimeiset sanat ystävyydelle voi sanoa. Viimeinen niitti on, kun Henkka näkee ihastuksensa kohteen rokkifestareilla Ilkan kanssa. Henkan on pakko avata silmänsä kunnolla, ja poikien tiet näyttävät erkanevan väkisellä.

Tämän kirjan voisi oikeastaan vaikka vinkatakin joskus. Saas nähdä.

Ai niin. Ne saatillepääsijän viimeiset sanat kuuluvat näin: "Haluaisiko neiti juoda samppanjaa minun huopikkaastani?"

B415D9C191C11A3F2736A9CCD64EF3C4.png